Kolme kokonaista viikkoa ja matka etenee loppuaan

 16.2.2025

En ole kauhean aktiivisesti tänne kirjoitellut, mutta nyt saa päivityksen kuluneista kolmesta viikosta!

Toinen viikko saksassa:

 20.1.2025 viikko alkoi sillä, että jouduin laittamaan työpaikalle sähköpostia, että olen tullut kipeäksi, perus flunssaa ei muuta. Toinen viikko saksassa meni kokonanan sairastellessa, olin pahoillani siitä, mutta onneksi minulle jäi kaksi ja puoli viikkoa jäljelle. Tervehdyin onneksi lauantaina ja silloin matkustinkin Dusseldorfiin tapaamaan erästä naista nimeltään Daniela. Hän toimii koulussa opettajana, ja samainen koulu on minun kouluni kansainvälisyys yhteistyökumppani. Vietimme muutaman tunnin Dusseldorfissa, kävelimme ympäriinsä ja hän kertoi minulle kaupungin historiasta ja näytti tunnettuja nähtävyyksiä. Lopuksi kävimme kahvilla, jonka jälkeen Danielan oli aika lähteä tapaamiseen, mutta itse jäin vielä kaupunkiin ja kävin katsomassa supersankari museota, mikä oli uskomaton ja upea eikä niin kalliskaan. Ostin sieltä tulijaisen isälleni, joka rakastaa DC comicsin supersankareita kaikista eniten! Sunnuntaina en tehnyt mitään, siivoilin huonetta hieman, mutta siinä kaikki.

 Kolmas viikko saksassa:

27.1.2025 aloitin viikon sähköpostilla päiväkodin johtajalle, jossa kerroin tulevani takaisin töihin. Lähdin ihan normaalisti töihin ja sinne saapuessani lapset olivat hyvin iloisia ja osa juoksi halaamaan minua. Sitten minulle kerrottiin että, koska niin moni on sairastunut aikuisista, eri lapset menevät eri ryhmiin vuoron perään, jotta kaikki lapset voivat viikolla käydä päiväkodissa. Sinä viikkona mitään ihmeellistä ei tapahtunut, lapset ovat enemmän ja enemmän avoimempia ja eivät enää niin ujoja minua kohtaan, mikä tekee minut iloiseksi.

Kolmannen viikon viikonloppuna (lauantaina) menin taas Kölniin ostelemaan puolet puuttuvista tuliaisista. Kävelin ympäriinsä ja nautin aurinkoisesta säästä, mikä suomalaisena tuntui hieman oudolta, nauttia auringosta näin aikaisin vuodesta.

Neljäs viikko saksassa:

 3.2.2025 aloitin viikon ihan normaalisti. Menin aamulla töihin ja edellisen viikon aikana sairastumiset laantuivat jo päiväkodissa ja moni tulikin takaisin töihin tuona maanantaina. Viikko oli ihan normaali eikä mitään erityisen mieleen painuvaa tapahtunut. Viikonlopun vietin asunnolla kokonaan siivosin huonetta ja tiskasin asitoitani sekä katsoin elokuvia. Kuulun myös pitkään aikaan isältäni, että käärmeeni Ozzy on luonut nahkansa ja voi hyvin. Ozzy on paastonnut kuukauden verran, joka käärmeelle on normaalia talviaikaan ja arvelin, että Ozzy söisi tässä kuussa, mutta ainakaan perjantaina, isän mukaan Ozzy ei ollut syönyt vielä. Saa nähdä syökö se nyt vai ensi kuussa.

 Viimeinen kokonainen viikko saksassa:

10.2.2025 aloitti viimeisen viikkoni saksass. Aika täällä on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja kaikki tuntuu oudolta, mutta tutulta samanaikaisesti. Lapset päiväkodissa ovat niin suloisia ja he pitävät minusta, mikä on tietenkin mukavaa. Piirtelen paljon ja välillä lapset pyytävätkin minua piirtämään heille ja he myös piirtävät minulle, mikä on ihanaa. Viikko on sinäänsä poikkeava, koska tiistaina sekä keskiviikkona kävin Kölnissä. Kävin ostamassa loput tuliaiset sekä toisen matkalaukun, jonka tiesin tarvitsevani jo ennen saksaan tuloa. Torsatina kulutin vapaa-aikani kirjani kirjoittamiseen ja sainkin jotain aikaiseksi, mikä oli mukavaa.

Perjantaina sekä lauantaina kävin myöskin Kölnissä hakemassa viho viimeiset tuliaiset sekä jotain muistoa minulle itselleni matkasta. Reissu oli mukava ja lauantaina join myöskin yhden oluen viimeisen viikonlopun kunniaksi saksassa ollessani. Sunnuntaina tapasin jälleen Danielan, hän viime tapaamiseni aikana kutsui minut käymään kotonaan, se oli oikein mukavaa, juttelimme pitkään kaikenlaisesta ja hän halusi kuulla kokemuksestani ja siitä, mitä mieltä saksasta olen.

Reissu on ollut ihan mahtava, mutta olen iloinen päästessäni kotiin ja tuttuun ympäristöön muutaman päivän sisällä. Olen myös iloinen saadessani palata perheeni ja ystävieni seuraan. Tämä on kokemus, mitä en koskaan tule unohtamaan ja toivon, että voin palata vaikka ihan reisuun Kölniin perheeni kanssa, he pitäisivät siitä paljon.